big_fimage.jpg

Vartijaväkivalta ja rankaisemattomuus

Teksti Kukka Ranta

Vartijaväkivalta on paljon yleisempää kuin mitä kuvittelemme. Kukka Rannan ja Henri Salosen videoteoksessa kuullaan tarinoita yhdestä Euroopan valvotuimmasta kaupungista. Vartijaväkivaltaa kokeneet kertovat, kuinka oikeus ei toteudu, kun poliisi ja syyttäjät suojelevat vartijoita, ja vartijat puolustavat toisiaan.

Tarinoita vartijaväkivallasta tuntuu olevan lähes jokaisella, jos ei itsellään niin sitten lähipiiristä vähintään. Vartijaväkivalta ja rankaisemattomuus -video julkaistiin 14.1. Youtubessa. Alle viikossa linkkiä klikattiin yli 12 000 kertaa.

Vartijaväkivallasta tihkui tietoa alun perin erityisesti Helsingin kaupungin nollatoleranssin ja ehdottoman töhryprojetin aikana, kun siviiliasuiset vartijat jahtasivat graffitiepäiltyjä pitkin Helsingin pusikkoja.

Ennen lukuisina huhuina liikkuneet tarinat vartijaväkivallasta kohdistuivat graffitimaalareihin, jotka olivat nollatoleranssin aikana hyvin kriminalisoituja kaupungin tehokkaan tiedotuspolitiikan ansiosta. Täten myös ikään kuin väistettiin mahdollisen liiallisen väkivallan käyttö – itsepä ovat ongelmia aiheuttaneet mentaliteetilla. Viranomaisusko on hyvin voimakasta Suomessa. Vartijaväkivaltaa on vaikea todistaa – kukapa haluaisi tulla tunnetuksi mediassa väkivallan uhrina.

Nollatoleranssi lopetettiin valtavan kritiikkivyöryn ja Töhryfest-mielenosoituksen jälkeen marraskuussa 2008. Stop töhryille -projekti lakkautettiin juhlaseminaarissa syyskuussa 2008, mutta käytännössä projekti vain siirrettiin osaksi kaupungin normaalia toimintaa.

Erillistä määrärahaa projektille ei enää ole, mutta kaupunki edelleen tilaa vartioimispalveluita ja puhdistaa töhryjä, tosin huomattavasti vähemmissä määrin kuin ennen. Siviilivaatteissa partioivia vartijoita on kaupungilla liikkeellä enää vain kaksi. Palveluita tilataan Turvatiimi Oyj:ltä eli entiseltä Otso-vartiointi Oy:lta ja FPS Security Oy:lta, joiden samana pysynyt johtaja ei suostu antamaan toimittajille haastattelua. Samaan aikaan väkivallan tarinat tulevat nyt graffitipiirien ulkopuolelta – kuka tahansa kaupunkitilaa väärinkäyttävä saattaa joutua kontrollin ja ylilyönnin kohteeksi.

Yksityisten vartioliikkeiden kasvu on osa laajempaa ilmiötä, kun julkiset määrärahat kaventuvat ja poliisien tehtäviä hivuttautuu vartijoille ja järjestyksenvalvojille. Toisaalta erilaisilla turvallisuuden tarpeiden markkinoinnilla ja pelon lietsonnalla saadaan kauppa pyörimään, kun yritykset, valtiolliset ja kunnalliset laitokset, sekä yhä enemmän myös kotitaloudet ostavat vartioimis- ja kamerapalveluita. Turvamarkkinabisnes käy kovin kuumana. Mutta miten meille oikein luodaan turvaa?

Mikään taho ei ole tutkinut yksityisten vartioimisliikkeiden nopeaa nousua ja niiden vaikutuksia kaupunkitilaan ja kaupunkilaisiin. Kukaan korkeampi taho ei valvo alaa eikä kamerankäyttöä. Miten valta voimankäyttöön voidaan antaa yksityiselle taholle, jota ei sitten valvota millään lailla? Päinvastoin keräämiemme tarinoiden mukaan vartijoiden toimia suojellaan, peitellään, väkivaltatapauksia ei viedä oikeuteen tai niitä ei tutkita kunnolla. Ihmisiä ei oteta tosissaan, koska he ovat nuoria, laitapuolen kulkijoita tai maahanmuuttajia.

Systeemissä se vika on, kun oikeus ei toteudu.

Tarinoita kuulee koko ajan lisää ja yhteydenottopyyntöjä uusista väkivaltatapauksista tulee jatkuvasti. Tämä videoprojekti ei tule olemaan ainut.

Lue lisää vartijoiden väkivaltakulttuurista Voimasta 1/2011. Lehti ilmestyy 31. tammikuuta 2011.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *


kuusi − = 1

Voit käyttää näitä HTML-tageja ja attribuutteja: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <s> <strike> <strong>