big_fimage.jpg

Jorma Ollila pakoilee vastuuta

Teksti Susanna Kuparinen

Muistatko, miten Shellin hallituksen puheenjohtaja Jorma Ollila syöksyili huhtikuussa Voima-lehden & Greenpeacen ristikuulustelussa? Katso video! Fifin kesäuusintojen sarjassa vuorossa on Susanna Kuparisen juttu.

Jorma Ollila puhuu julkisesti mielellään puhtaan luonnon puolesta ja on huolissaan ilmastonmuutoksesta. Samaan aikaan Shell – yhtiö, jonka hallituksen puheenjohtajana Ollila on istunut vuodesta 2006 – on sotkeutunut ympäristöskandaaleihin.

Ollilan johtama Suomen maabrändityöryhmä korosti joulukuussa 2011 ilmestyneessä loppuraportissaan, että ”luonto kuuluu kaikille ja kaikkialla”.

Businessweek uutisoi lokakuussa 2010 Shellin käytäneen pelkästään Yhdysvalloissa vuoden 2010 huhti–kesäkuun aikana neljä miljoonaa dollaria muun muassa öljyn ja liuskekaasun porauksen lobbaamiseen.

Viime aikoina Shell on saanut kyseenalaista mainetta arktisten alueiden öljynporaushankkeellaan, ja Ollilan kaudella yritys on lakkauttanut investoinnit tuulivoiman kehittämiseen.

Vuonna 2013 Shell voitti kansainvälisessä äänestyksessä maailman pahimman yrityksen tittelin. Jälkeen jäi muun muassa maailmanlaajuisen finanssikriisin keskeinen tekijä Goldman Sachs.

Talousvaikuttajien tapaan myös Jorma Ollila määrittelee itse kenelle hän antaa haastattelun ja millaisiin kysymyksiin hän suostuu vastaamaan. Voima on valmistellut helmikuusta asti juttua Ollilan ja Shellin ristiriitaisesta julkisuuskuvasta suhteessa yrityksen toimintatapoihin. Ollila kieltäytyi haastattelusta.

Suuryritykset ja niiden johtajat ovat merkittäviä talouden ja politiikan vallankäyttäjiä. Toisin kuin poliitikoilla, heillä ei ole intressiä eikä velvollisuutta perustella tekemiään päätöksiä tai johtamansa yrityksen toimintatapoja.

Tammikuussa Ollila nimitettiin Outokummun hallituksen puheenjohtajaksi, mutta Ollilan vaikutusvalta ulottuu myös business-kuvioiden ulkopuolelle. Tälläkin hetkellä hän istuu muun muassa liikenne- ja viestintäministeriön työryhmässä, jossa laaditaan linjaukset tiemaksuista. Lisäksi hän istuu Helsingin yliopiston hallituksessa.

Yliopiston päärakennus on julkinen tila, ja yliopiston hallituksen kokouspöytäkirjat ja -ajat ovat julkista tietoa. Voima päätti esittää kysymyksensä suoraan Ollilalle, ilman Shellin viestintämuuria.

Ollila vastasi epäröimättä kysymykseen uskooko hän ilmastonmuutokseen: ”Ehdottomasti.”

Mutta Voiman päätoimittajan Jari Hanskan jatkokysymykseen Ollilan vastaus oli jo monimutkaisempi. Ympäristöriskit voivat olla perusteltuja, jos niillä luodaan kasvua, eli tehdään voittoa.

”Jonkun verran on pakko ottaa riskejä, jos halutaan yhteiskunnalle ja ihmiskunnalle se energia minkä se tarvitsee, jotta voidaan luoda kasvua ja torjua köyhyyttä. Nyt mun täytyy mennä kokoukseen.”

Ollila pinkoi urheilijan vetrein jaloin yliopiston päärakennuksen toiseen kerrokseen kohti kokoushuonetta, jonka edessä odottikin sattumalta samaan aikaan paikalle osunut ympäristöjärjestö Greenpeacen mielenosoitus, joka vaati Shelliä lopettamaan arktisten alueiden ympäristön tuhoamisen.

Voima jäi odottamaan kokouksen päättymistä, sillä noin minuutin kestäneen ohijuoksun aikana Ollila ehti vastata kysymyksiin vain lyhyesti.

Yrityksissä, myös Shellissä, nokkimisjärjestys menee niin, että hallitus päättää yhtiön toimenpiteet, ja toimiva johto toteuttaa ne. Shellin hallituksen puheenjohtajana Ollila on suoraan vastuussa yhtiön toimenpiteistä.

Ollila näkee oman roolinsa toisin.

”Mä olen havainnoija, havainnoija näissä asioissa. Suomessa”, Ollila protestoi Helsingin yliopiston päärakennuksen ovella kokouksen jälkeen.

Sitten hän kiirehti yliopiston eteen tilattuun mustaan autoon yliopiston turvallisuuspäällikön saattelemana.

Auton ikkunasta näemme, kuinka Ollila hypisteli Voima-lehden kysymyslistaa. Ehkä ehdimme seuraavalla kerralla jutella paremmalla ajalla?

Lue Jari Hanskan juttu Jorma Ollilasta & Shellistä perjantaina 26. huhtikuuta ilmestyvästä Voiman numerosta 4/2013 & Fifistä. Katso myös, kuinka Jorma Ollila kertoo TV2:n mediaohjelma Pressiklubin nettiextrassa, että yksi hänen maailmansa mullistaneista kirjoista on Rachel Carsonin Äänetön kevät. Kirjaa pidetään ympäristöliikkeen lähtölaukauksena.

Artikkeli on aiemmin julkaistu Fifissä 24. huhtikuuta 2013.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *


yhdeksän + = 11

Voit käyttää näitä HTML-tageja ja attribuutteja: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <s> <strike> <strong>