splash_image.jpg

3521 päivää – eräs aikakausi

Hyökkäys New Yorkiin & terrorismin vastainen sota loivat kokonaan uuden kuvamaailman vajaassa kymmenessä vuodessa. Kanadalainen valokuvaaja Jonathan Hobin vie kuvaston lastenhuoneeseen & kysyy: Kuinka lapset näkevät 9/11-iskujen jälkeisen maailman?

Lapset leikkimässä syyskuun 11:ttä ja toisintamassa kuvista tuttua Abu-Ghraibin kidutuskohtausta. Kaksi lasta haljenneen pehmohylkeenpoikasen vieressä, sisälmykset punaisia helyjä. Pikkupoika pahvisen sienipilven edessä on Rakas Johtaja Kim Jong-Il.

Kanadalaisen Jonathan Hobinin kuvat herättävät ristiriitaisia tunteita, ja se on tarkoituskin.

Hobinin kuvista tulee mieleen pahaa mieltä nostattanut tv-mainos, jossa kuraisen jalkapallokentän laidalla istuskeleva äiti karjuu nuppi punaisena pojalleen: ”Hyvä Jani, tapa se!” Hämmentyneet nappulaliigalaiset pysähtyvät tuijottamaan outoa ilmestystä katsomossa.
Paheksuntaa ovat herättäneet myös Hobinin kuvat.

”En ole koskaan ymmärtänyt puheita siitä, että lapsuus on pelkästään yksi iso ja ihana kokemus. Se ei ole minun kokemukseni lapsuudesta”, Jonathan Hobin toteaa ja jatkaa muurahaispesän sohimista.

Lapset elävät aikuisten rakentamassa maailmassa ja kohtaavat jatkuvasti uutisia ja ilmiöitä, joiden käsittelemiseen heiltä puuttuu työkalut. Tämä kuvasto valuu myös lasten elämään ja leikkeihin.

”Monet lapset kärsivät ruumiillisesta tai henkisestä kaltoinkohtelusta. Olisi tärkeää muistuttaa lapsuuden synkemmistä puolista, vaikka emme haluaisikaan niitä tunnistaa tai puhua niistä.”

In the Playroom -teossarja osoittaa lasten ympärille kuvitteellisesti rakennettavan suojakuplan mahdottomuuden. Samalla, kun kauhistumme viattomien lasten yhdistämistä rankkoihin kuva-aiheisiin, tajuamme, että lapset altistuvat näille kuville vaikka kuinka yrittäisimme sitä estää.

”Kuinka lapsi voisi ymmärtää esimerkiksi Osama bin Ladenin murhaa? Televisiossa yhden 9/11-uhrin lapsi, joka ei koskaan ehtinyt nähdä isäänsä, kysyi: ’Miten he saivat murhata jonkun ilman oikeudenkäyntiä?’. Toisinaan lapset nolaavat meidän aikuiset.”

Pohjoisamerikkalaisen median luoman kuvaston pohjalle rakennettu In the Playroom kiinnittää huomiota median luomaan kuvaan maailmasta. Yhdysvaltojen rajan tuntumassa elävä torontolainen ei jaa pelkkiä kehuja eteläisille naapureilleen.

”Jos Yhdysvallat olisi henkilö, joka on noin fiksoitunut kostosta, psykologi sanoisi varmasti, että tuosta ei seuraa mitään hyvää. Se on epätervettä.”

Traumatisoitunut kansakunta on huomattavasti vaarallisempi ilmiö kuin traumatisoitunut yksilö. Sen vaikutusvalta ulottuu verrattomasti laajemmalle.

”Ilmiselvästi Yhdysvallat on kietonut itsensä hyvin tiukasti koston ympärille. Hiljattain uutiset olivat esimerkiksi pullollaan kuvia ihmisistä juhlimassa bin Ladenin murhaa kaduilla. Miten se näyttäytyy mukaan otetuille lapsille? Kysyvätkö he, että miksi kaikki ovat niin onnellisia ja iloisia?”

Medialla on suuri merkitys maailmankuvamme muodostumisessa. Yksipuolista kuvaa maailmasta maalaava media ei ole ongelmaton opettaja. Sen ja lasten suhdetta tulisi pohtia enemmänkin.

”En väitä, että minulla olisi vastauksia ongelmiin, esitän vain kommentaaria ja kysymyksiä. Monien mielestä näistä asioista ei ole soveliasta edes puhua, mutta se on vain ongelmien lakaisemista maton alle.”

”Melkein kaikilla lapsilla on nykyään kännykkä tai muu laite, jolla pääsee nettiin koska tahansa. Esimerkiksi porno ei ole koskaan ollut näin helposti saatavilla.”

In the Playroom on herättänyt laajaa huomiota netissä provosoivan sisältönsä vuoksi. Eikä bin Ladenin kuolemakaan varmasti haitannut vaihtoehtoisen Abu Ghraib- ja 9/11-kuvaston leviämistä. 12-osaisen sarjan kuvat perustuvat tapahtumiin, joita Hobin on seurannut mediasta. Rikkauksia haalineen julkkissaarnaajan syöpä, Dianan kuolema ja niin edelleen. Turhan tuntuiset juoru-uutiset kohtaavat maailmanpolitiikan kovan ytimen.

Taiteilija toteaa kiinnittyvänsä tukevasti todellisuuteen, vaikka monet ovat pitäneet hänen kuviaan kohtuuttomina.

”Lapset ovat aina sisällyttäneet leikkeihinsä sen, mitä he näkevät. Leikki on lasten tapa prosessoida ympäröivää maailmaa. Minä olen ainoastaan ottanut lasten näkemän kuvaston ja liioitellut sitä hieman.”

Todellisuutta heijastelevan peilin lisäksi Hobinin kuvat voi myös tulkita satukuvaelmiksi. Todellisuudestahan sadutkin pohjimmiltaan kumpuavat.
”Otetaan esimerkiksi Dianan kuolema. Ihka oikea prinsessa, josta ihmiset halusivat niin kovasti ottaa kuvia, että hän kuoli sen seurauksena. Tämähän on kuin Grimmin saduista.”

Suklaasydäntä syövä lapsi pehmohylkeenraadon vieressä viittaa Kanadan kenraalikuvernööri Michaëlle Jeaniin, joka halusi ottaa kantaa hylkeiden tappamisen puolesta ja söi vuonna 2009 osana seremoniaa raakaa hylkeenpoikasen sydäntä.

”Ajatus johtajastamme syömässä hylkeenpoikasen sydäntä kuulostaa niin hullulta, että se ei voi olla kuin sadusta. On helppo kuvitella lapsi rakentamassa satua sellaisen uutisen pohjalta, jota hän ei täysin ymmärrä.”

Hobinin kuvissa riittää yksityiskohtia ja kerroksia kuin sipulissa. Kaikki niistä eivät välttämättä aukea ensimmäisellä katselukerralla.

”Jos katsoja joutuu tekemään hieman työtä kuvan kanssa, se vain syventää kuvan merkitystä. Siitä tulee vuorovaikutteinen.”

Esimerkiksi syöpään kuollutta yhdysvaltalaista evankelista-laulaja-yrittäjä-talk show -emäntää Tammy Faye Messneriä esittävä kuva 39 Lashes toimii monella tasolla. Nöyryydestä ja vaatimattomuudesta saarnannut Messner eli itse ylellistä bling-elämää.

Kuvassa kalju lapsi istuu sairaalasängyllä Louis Vuitton -raamattu kädessään. Piikki ei kuitenkaan kohdistu pelkästään Messneriin vaan laajemminkin ylenpalttiseen mammonan palvontaan.

”LV-raamattu viittaa osaltaan kaksinaismoralismiin, jota esiintyy erityisesti katolisessa kirkossa ja Vatikaanissa. Kuitenkin kyse on vähemmän LV-brändistä ja enemmän kommentti niitä kohtaan, jotka palvovat brändejä.”

”Tuo nimenomainen brändi vain on kasvanut niin suureksi, että se on alkanut edustaa jotain suurempaa kuin itseään. Kaikkien luksusbrändien ja niiden edustaman elämäntavan kommentoiminen tapahtuu sen suurimman brändin kautta”, Hobin avaa ajatuksiaan.

”Lisäksi stylistikavereideni mielestä LV-raamattu on paras asia ikinä”, hän nauraa päälle.

www.jhobin.com

www.dalesmithgallery.com

In The Playroom -kuvasarja, White Water Galleria, North Bay, Kanada 29.7.–11.9. & Art Mûr’s, Montreal, Kanada 5.11.–17.12.

Jari Tamminen

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *


Voit käyttää näitä HTML-tageja ja attribuutteja: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <s> <strike> <strong>