Lätsä ja lammasturkishattu

Päätoimittaja Kimmo Jylhämö nostaa hattua ja jää kirjoitusvapaalle ihan tavallisista töistä.

”Olet sinä kauan ollutkin ihan tavallisissa töissä”, sanoi vanha ystävä yliopistoajoilta, kun kuuli, että jään kirjoitusvapaalle Voimasta.

Hätkähdin, koska en ole ajatellut, että Voima olisi mikään tavallinen työpaikka, mutta eihän sitä ystävä tarkoittanutkaan.

Mutta totta tosiaan, olen tosiaan tehnyt töitä kymmenen vuotta.

Alun perin päädyin Voimaan, kun päätoimittaja Peik Johansson kävi kysymässä minua osa-aikaiseksi Voima Kustannus Oy:n toimitusjohtajaksi.

Tälle lehdelle tyypillistä oli tietenkin, että ensimmäisenä kysyjänä oli päätoimittaja eikä hallitus. Syynä olivat näkemyserot eli riidat, joita Voimassa on vuosien varrella ollut riittämiin.

Kuvittelepa tilanne, jossa aktivistitaustaiset, politiikasta kiinnostuneet ja toisinajattelua ja filosofiaa harrastaneet ihmiset työskentelevät yhdessä pienissä tiloissa!

Hyväksyin työtarjouksen, vaikka en ollut varsinaisesti niitä talousihmisiä. Muutama vuosi myöhemmin olin sitten osa-aikaisen vt. toimitusjohtajan lisäksi osa-aikainen päätoimittaja.

Niiden pestien ansiosta olin ensimmäisen kerran kokopäiväisessä työssä yhdellä ja samalla työnantajalla. Se oli suuri muutos. En tiennyt, että minäkin olisin niitä, jotka käyvät oikeasti töissä.

1980-lukulaiseen ja lama-aikana opiskelleiden tyyliin olin ajatellut, että työn ja vapaa-ajan erotteleminen on vanhanaikaista.

Meni taas muutama vuosi, ja minusta tuli päätoiminen päätoimittaja.

Tässä lehdessä vietetyt vuodet ovat myös opettaneet, kuinka työpaikka, järkevät työajat ja säällinen palkka ovat monelle hyvän elämän avaimet.

Todelliset ”voittajat” eivät tarvitse vanhanaikaisia työaikoja, koska he uskovat selviävänsä kuitenkin. Vaikka he tarkoittavat hyvää, heidän tekojensa seuraukset eivät ole aina parhaat.

Kauan minäkin kuuluin heihin.

Päätoimittajan työ Voimassa on tarkoittanut sähköistä kosketuspintaa siihen, mitä tässä maassa ja maailmalla tapahtuu ruohonjuuritason, kabinettien ja norsunluutornien välillä. Jotkut ovat sanoneet Voimaa ”käytännön filosofian laitokseksi”, enkä ole väittänyt vastaan.

Voima on ollut ja tulee olemaan jatkossa vielä enemmän journalismin ja kansalaiskeskustelun laboratorio. Tästä numerosta lähtien ruoriin astuvat Eduskunta-näytelmän tekijöistä Jari Hanska ja Susanna Kuparinen. He tulevat keskittymään lähes kokonaan tutkivaan journalismin. Samalla lehden editointitiimi on vain vahvistunut.

Minun päätoimittaja-aikanani Voima Kustannus Oy:n hallitus ei ole puuttunut kertaakaan lehden linjaan, mikä on tarkoittanut täydellistä journalistista vapautta.

Se on hatunnoston arvoinen paikka. Nostan sekä lammasturkishattuani että lätsääni. Ne ovat kotona komerossa.

Kimmo Jylhämö

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *