Lukijaposti

Voiman ja Fifin lukijoilla on asiaa.

Tosiasioita, kiitos!

Saatte tietysti haukkua Israelia niin paljon kuin haluatte (Voima 2/2010), sitähän harrastaa nykyisin vähintään noin kaksi miljardia ihmistä, todennäköisesti enemmänkin. Tosiasiat kannattaisi silti ottaa huomioon.

En tiedä, oliko kirjoittaja Jorma Mäntylän vitsi, että Israel on raamatullisista syistä mukana jalkapallon EM-kisoissa. Sitähän se ei tietysti ole, karsinnoissa kylläkin. Israel heitettiin 1970-luvulla Aasian liitosta ulos arabimaiden ja kommunististen maiden yhteisvoimin. Virallinen selitys oli, ettei israelilaisten urheilijoiden turvallisuutta voitu taata ao. maissa.

Israelin parlamentissa eli knessetissä on edustettuna kaksi arabipuoluetta, joilla on 7 paikkaa 120-jäsenisessä parlamentissa. Israel on ainoa maa maailmassa, jota on uhattu tuhoamisella maailmankartalta.

Leif Furman, Espoo

_______________

Miksi mainostatte Mäkeä?

Olkaa hyvä ja lakatkaa mainostamasta Teemu Mäkeä, vaikka hän olisi kuinka kommari ja sosialisti tai professori. Muistatte kai kissantappovideon, jolla hän tuli kuuluisaksi. Eihän tuollaisia pitäisi ylentää ja matkia, vaikka niin nykyisin tehdäänkin.

Eläinten puolesta

_______________

Illallinen hyvä ajatus

Mielestäni Teemu Mäen, Berndt Arellin, Janne Gallen-Kallela-Sirénin ja Osmo Rauhalan yhteinen illallinen on hyvä ajatus (Teemu Mäen oma ehdotus Voima-lehdessä 2/2010).  Kaikki ovat hienosti omat asiansa pelanneita miehiä.  Ja ottakaa se ovenraossa norkoileva Erkki Pirtolakin mukaan.

”Hyvin riippuneet citykanit”

_______________

Poliisien roskis

Ettekste tajuu miten huonoo toi juttu (Fifi 10.3.) pasilanpoliisitalon roskalavasta tekee dyykkaamiselle yleensä. Noi kyttisdyykit on ollu ennenki mitä parhaimpia, mut ei voi ees haaveilla enää semmoisista kiitos Voiman. Jota luin ennen mutten enää.

Järki käteen, ei kaikesta tarvii tehä isoo juttuu oisitte keskenänne fiilistelly tota settii. Todenäkösesti kohta käy vielä niin, et kytät haluu kaiken dyykatun takas ja kattoo valvontakamerasta (joka lavaan osoitti) ketkä sieltä on vieny ja mitä. Parhaassa tapauksessa ihmiset pääsee kummastelemaan aina niin kivoja kotietsintöjä. SAATANAN URPOT!
Siellä oli muutakin hienoa enkä niistä halua luopua.

tu kari

_______________

Voima on Viisas

Nestlé rahoittaa Voimaa (muun muassa Voima 1/2010). Harmittaa pikkasen, sillä käytin nuoruuteni parasta energiaa Nestlé-boikotin edistämiseksi. Nestlé nimittäin tappaa lapsia – tai niin minä äidinmaitokorvikkeiden markkinoinnin 1980-luvulla ymmärsin.

Se siitä pikkuharmista.

Vielä enemmän minua harmittaa kuitenkin eräs toinen, paljon merkittävämpi asia: Voiman pääkirjoitus 2/2010.

Luulin olevani Suomen ylivoimainen ykkös-demari-filosofi. Ja paskat. Kävin taannoin Voiman toimituksessa sanomassa mitä mieltä olen Voiman kirjoittelusta Sata-komitean työstä ja lehden uusimmasta, entistäkin vastuuttomammasta hyökkäyksestä demareita ja muuta vanhaa vasemmistoa vastaan. Viisaalle Päätoimittajalle ei ilmeisestikään jäänyt käynnistäni mitään mieleen.

Ei mitään. Nolla. Niente.

Viisas Päätoimittaja väittää Todella Skarpin demari-filosofin syyttäneen arvon lehteä siitä, että Voima edistää ”porvarien toivomaa kahtiajakoa vasemmistossa” koska Voima ”ei kertonut mitä kaikkea hyvää SAK on saanut aikaan”.

Vau! Kumarran syvään. En voi olla myöskään liikaa ylistämättä Viisaan Päätoimittajan retorista taitoa seuraavassa loppuhuipennuksessa: ”tiedostamme kyllä Voimassa, mitä työväenliike ja ammattiyhdistysliike on saanut aikaan […] siitä ei vaan seuraa, että näkisimme demareissa […] tämän yhteiskunnan pelastuksen.”

Oma kritiikkini Voimaa vastaan oli tietenkin tuohon järkyttävään analyysiin verrattuna täysin mitätön. Minulla oli vain kolme triviaalia pointtia.

Ensiksi: Heikki Hiilamon tärkeä artikkeli Sata-komitean työstä on eräässä kohtaa vaarallinen. Se uhkaa vahvistaa käsitystä, jonka mukaan olisi jotenkin järjellistä asettaa perusturvasta riippuvaisten suomalaisten ja ansiosidonnaisesta työturvasta riippuvaisten suomalaisten edut toisiaan vastaan.

Ikään kuin täysipäiväistä vakiduunia paiskovien ja pätkätyöläisten ja muun prekariaatin intressit, tavoitteet ja unelmat olisivat erotettavissa toisistaan ilman, että kummatkin porukat menettävät.

Toiseksi: Voiman kirjoittelu perusturvasta vahvistaa täydelliseen voimattomuuteen ja kyynisyyteen johtavaa maailmankuvaa.

Sen mukaan lehden lukijoiden riippuvuus kapitalistisesta tuhon taloudesta ja tekniikasta on niin totaalista, että paras mihin voimme pyrkiä on negaation kautta määritelty ”autonominen” elämä, jossa meidän ei tarvitse osallistua nykyisen järjestelmän palkkatyöhön tuottavaan toimintaan vaan voimme elää niillä murusilla, joita rikkaiden pöydiltä köyhille pudotetaan.

Missä on tällöin itsehallinto, vastuu kokonaisuudesta, tekniikan kritiikki? Missä on swaraj?

Kolmanneksi: Tiedämme, että vanhan vasemmiston onnistumisen avain oli järjestäytyminen suuriksi liikkeiksi. Miten voimme puolustaa ekosolidaarisia arvoja ajassa, jolloin vasemmiston parhaat ajattelijat ja sympaattisimmat kriitikot, Espoon teatterin Esitystalouden ohjaaja-käsikirjoittaja Juha Jokelaa myöten, näkevät henkisen tilamme niin läpiatomisoituneeksi, että he kysyvät (vanhan Heideggerin ja Viisaan Päätoimittajan tavoin): Kuka voi meidät pelastaa? Miten sankareita tehdään?

Väitän, että olemme täysin hukassa niin kauan kuin Vanhaa vasemmistoa on kivaa ja helppoa haukkua. Olen itsekin siinä lajissa aika hyvä. Ja eiköhän ole korkea aika luopua vasemmisto-sanasta.  Mutta mitä tilalle?

Niin kauan kuin Voima määrittelee radikaalia identiteettiä sillä, että  ay-liike ja perustulo pelataan vastakkain olemme hukassa. Jäljelle jää vain alakulttuurien autonomia ja  toiveemme paremmasta maailmasta rakentuvat haaveisiin poikkeuksellisten yksilöiden noususta puolueiden, yritysten ja valtioiden johtoon. Eivätkä tavallisten ihmisten muodostamien kansalaisliikkeiden varaan.

Olisin kiitollinen jos Viisas Päätoimittaja ehtisi tärkeiltä tekemisiltään noteerata nämä vähäpätöiset huomioni, kuten myös kertoa olenko ihan hölmö ajatellessani, että Nestlén mainosten julkaisemisella ja Voiman sisältöjen välillä on yhteys, jota kannattaisi vielä pikkasen miettiä.

Thomas Wallgren

Taantumuksellinen filosofi, Helsinki

_______________

Toimitus vastaa

Jos laajennamme hieman Thomas Wallgrenin kysymyksenasettelua, sanoisin että se liitto, jonka Voima tekee kasvisruokafirman kanssa on aika harmiton verrattuna SAK:n Lauri Lylyyn, joka yhdistää työläisen ja pääoman edut esimerkiksi ydinvoimakysymyksessä. Oletko demarina sinut tämän prosessin kanssa? SDP ja SAK on. 

Porvarilliseen pikkumaisuuteen kuuluu kritisoida punavihreitä hippejä yhdestä ristiriidasta ja sen perusteella tuomita koko toiminta – kuten sinä teet Voimalle.

Väität, että Voiman kirjoittelu perusturvasta vahvistaa täydelliseen voimattomuuteen ja kyynisyyteen johtavaa maailmankuvaa. Mielestäni Suomessa todellinen voimattomuus ja kyynisyys kytevät kelkasta pudotettujen piirissä, joista eivät ole kiinnostuneita demarit eikä vasemmistoliitto.

Vasemmistopuolueet edustavat pääosin työntekijöitä ja puhuvat köyhistä ainoastaan holhottavina, politiikan kohteina, ei subjekteina. Ainoa positiivinen aloite on tullut vihreiltä ennen vaaleja. Sen jälkeen vihreät ovat menettäneet suuren osan edistyksellisyydestään porvarihallituksessa, eikä tämä lisää toiveikkuutta. 

Autonominen elämä on mahdollista heille, joilla on kulttuurista tai sosiaalista pääomaa. Heille, jotka eivät halua ottaa  uhrin asemaa tai mennä elintasokilpailuun mukaan. Ehkä ajattelu pitää alkaa ihan uudelta pohjalta. Dyykkaus ja muu tonkiminen tuovat tämän asetelman esille, piti siitä tai sitten ei. 

Minä en usko heideggerilaiseen jumalalliseen pelastukseen, vaan siihen, että nimenomaan me, porvarillista elämää elävät vasemmistolaiset, voimme kääntää kelkan. Tämä ei tapahdu ilman, että joutuisimme menettämään joitakin eduistamme köyhemmille ja sietämään vähemmän tehokkaita ihmisiä myös työelämässä. 

Mitään muuta ratkaisua en tälle näe kuin perustulon tai ansiosidonnaisen ulottamisen koskemaan myös kolmen kuukauden työrupeamia, mikä vastaa perustuloa. En ole nähnyt vasemmistossa riittävästi liikettä tähän suuntaan, mutta sinä voit kertoa jos sellainen on. 

Vasta kun vasemmisto tekee liiton köyhien kanssa voimme asettaa pääomalle ehdot ilman, että meitä juoksutettaisiin toisiamme päin. 

Väität, että Heikki Hiilamon artikkeli Sata-komiteasta on vaarallinen. Mielestäni SAK ja demarit ovat tämän kritiikin ansainneet, koska heillä olisi parhaat  henkiset ja historialliset resurssit yhdistää työttömien perusturvareservaatin intressit omiinsa.

Miksi porvarillista elämää viettävien demareiden pitäisi huolehtia viimeisistä ihmistä?

Vastaus: oman etunsa vuoksi. Työelämä muuttuu yhä sietämättömämmäksi kun yhteiskunnassa yhä vähemmät ihmiset tuottavat yhä enemmän.

Samalla työntekijä tietää, että reservaatissa on paljon nälkäisiä, jotka voivat ottaa hänen paikkansa. Työntekijä tietää myös sen, että reservaatissa on paljon nääntyneitä ja poisheitettyjä ihmisiä, esimerkkinä siitä miten käy, jos ei ajattele vain omaa etuaan.

Tämän ymmärrät myös vanhana kehitysmaa-aktivistina: reservaatissa elävät etenkin Etelän köyhät.

En kannusta vastakkainasettelua työläisten ja perusturvalla elävien välillä. Haluaisin nähdä heidät samassa rintamassa, koska vastakkainasettelu on euroopanlaajuinen ja globaali. Minun subjektini on lähtökohdiltaan kollektiivinen, se on koko Voiman toimintatapa ja sellaista edustaa myös poliittinen käsitykseni. 

Kimmo Jylhämö

Päätoimittaja, Voima

_______________

Mäki on känkkäränkkä

On ilahduttavaa, että Voima kirjoittaa nykytaiteesta, mutta nyt taisi mennä puurot ja vellit sekaisin. Teemu Mäen aukeaman pituinen avoin kirje toki yrittää pureutua nykytaiteemme ajankohtaisiin kysymyksiin, mutta sanoma hukkuu henkilökohtaisen ja hieman katkerahkon oloisen piikittelyn ja vinoilun alle. Olisi mille tahansa lehdelle ansiokasta, että se pystyisi erottamaan puheen oikeasta asiasta ja puheen henkilökohtaisista kaunoista ja traumoista. Lisää nykytaidetta Voimaan, mutta jatkossa siis ihan oikeasti nykytaidetta eikä nykytaiteilijan ”känkkäränkkä-monologia”!

Nykytaiteen ystävä

_______________

Sairasta ”kuntoutusta”

Millä tavalla saadaan ns. vapaaseen ja demokraattiseen yhteiskuntaan solutettua pakkotyöjärjestelmä? Annetaan sille nimeksi ”kuntouttava työtoiminta”. Pirullisen ovelaa.

Miten saadaan kunnat pakotettua toteuttamaan sitä? Sakotetaan kuntia, jos ne eivät sitä toteuta. Pirullisen ovelaa. ”Kuntouttava työtoiminta” on pakkotyötä ilman palkkaa, ilman eläkekertymää. Se kohdistuu vain tiettyyn ihmisryhmään – kuten juutalaisvainot juutalaisiin. Arbeit macht frei. 

Todellisuudessa palkaton pakkotyö tietenkin nöyryyttää ja masentaa – tämänlaatuista ”kuntoutusta” ei ihminen tarvitse tilanteessa, joka on muutenkin ahdistava ja nöyryyttävä.

Pakkotyöjärjestelmä luotiin palvelemaan tietyn poliittisen ja virkamieseliitin tarpeita, se on selvä. Ihmettelen vain, miten huomaamatta ja hiljaisesti markkinatalous muuttuu yhä totalitaarisemmaksi ja autoritaarisemmaksi – jos emme reagoi äänekkäästi ja ajoissa! 

Varsinkin akateemisten työttömien toivoisi löytävän toisensa puolustamaan omia ja kaikkien työttömien etuja. Kyseessä ovat ihmisoikeudet ja ihmisen vapaus kaikkivoivan valtion edessä. Kun ihminen muuttuu subjektista hallinnon objektiksi, on fasismille annettu jo enemmän kuin pelkkä pikkusormi.

J. Miettinen

_______________

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *


yhdeksän + 1 =

Voit käyttää näitä HTML-tageja ja attribuutteja: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <s> <strike> <strong>