Masennuksen juhlaa

Arvostelussa Lars von Trierin elokuva Melancholia.

Lars von Trierille tyypillistä ovat epäsovinnaiset elokuvakerronnan metodit, vahvat moraaliset kysymyksenasettelut sekä melodraamaattisuuteen asti jyrkät tunnetilat.

Melancholia on harvinaisen voimakas tutkielma masennuksen totaalisuudesta, mutta myös hiukan sen voittamisesta. Von Trier rakentaa jännitteitään kamarielokuvan sisäkuvien, sosiaalista klaustrofobiaa vahvistavan käsivarsikuvauksen sekä vaikuttavien yöllisten ulkokuvien keinoin. Planetaarisen katastrofin kuvat eivät ole scifiä vaan jonkin sortin ekspressionismia.

Von Trierilla naispäähenkilöt toimivat alteregoina, joiden kautta hahmottuu ulkoisen piinan sielullinen ylittäminen. Hänen näyttelijänsä onnistuvat aina järisyttämään, eikä Kirsten Dunst tee poikkeusta.

Melancholian muoto on haastava. Vasta sulkeutuessaan se palkitsee katsojansa ja osoittaa, kuinka taiteellisesti ilmaisuvoimainen tekijä kokonaisuutta ohjaa.

Lars von Trier:
Melancholia.
Ensi-ilta 3.6. Viisi tähteä.

Tuomas Rantanen

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *


8 + = yhdeksän

Voit käyttää näitä HTML-tageja ja attribuutteja: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <s> <strike> <strong>