Rietas orkidea naurattaa

Kesälukemiseksi on tarjolla ”taatusti kiihottavaa fantasiaa” naisilta naisille. Laura Rantanen testasi kirjan yksin & yhdessä.

Savusaunan lämmössä, iho ihoa vasten alamme haikailla tyttöjen kanssa Emmanuelle-henkisen erotiikan perään.

Emme koskaan unohda kihelmöiviä kesäiltoja 1990-luvun alussa, kun käperryimme tyytyväisenä nojatuoliin muun perheen mentyä nukkumaan ja imimme ahnailla teininsilmillämme ranskalaista pehmopornoa. Sen jälkeen emme ole kokeneet vastaavaa.

Miesten katseille tehty parrutus ei innosta, ja pornoteollisuus aiheuttaa kuvotusta.

Hihkun siis innosta saadessani tiedotteen, jossa kerrotaan uudesta Rietas orkidea -novellikokoelmasta.

Rietas orkidea tarjoaa hekumallista kiihoketta naisilta naisille.” Tämän kirjan haluan mukaani rantahiekalle! Gummeruksen kotimaisen kaunokirjallisuuden kustannustoimittaja Nina Gimishanov lisää pökköä pesään kertomalla, että kirja johdattaa vääjäämättä ajatukset ja mielentilan sähköiselle tasolle.

Antologian kustannustoimittajana voin sanoa, että kirja ei totisesti jätä kylmäksi”, Gimishanov lupaa.

Kirja on jatkoa Gummeruksen vuonna 1970 aloittamaan Erotica-kirjasarjaan, jossa on julkaistu maailmalla tunnettuja eroottisen kirjallisuuden klassikoita, kuten Anaïs Nin, Nabokov ja Apollinaire.

Missä lämpimäiseni viipyy? Mietin jo sopivaa paikkaa hekumalliseen novellikokoelmaan tutustumiselle. Gimishanov on vinkannut, että kannattaa lukea novelli tai kaksi ja lähestyä sitten kumppania.

”Tai novelleja voi vaikka lukea yhdessä ääneen ennen yhteistä nautinnonhetkeä.”

Avaan postin tuoman Orkideani satunnaisesta kohdasta ja päätän antaa kumppanilleni unohtumattoman aamiaishetken.

”Kapteeni Konstanzinilla oli kiusallinen ongelma: hänellä oli liian iso muna”, alan lukea Polle-nimistä novellia ääneen.

”Konstanzinin kalu olisi voinut olla yksi maailman seitsemästä ihmeestä. Se oli todellakin poikkeuksellisen suuri. Lepotilassaankin se ulottui hyvän matkaa kohti polvia…Eikä pamppu suinkaan ollut vain pitkä: se oli myös paksu ja jämäkkä kuin kastekynttilä.”

Puuroa lusikoiva armaani saa kuulla parrun nimeltä Polle seikkailuista, joiden päätteeksi pyyhimme naurunkyyneleitä. Luen novelleista Pullatyttö, Ylitellään säätyrajoja, Mustaa magiaa ja Angelikan kureliivi, miten liha uppoaa lihaan hämmentävän ronskein sanankääntein.

Naurattaa. Kunnes pääsemme novelliin Pikku Heidi käy lääkärissä ja ahdistumme.

On vaikea lukea, kuinka lääkäri vie neitsyyden reippaalta ja hyppelehtien kulkevalta Heidiltä, joka ”vain mussutti lettiään ja heilutteli jalkojaan.”

Mies tuijottaa minua synkkänä tyhjän puurolautasensa yli ja toteaa, että olen juuri tuhonnut hänen libidonsa.

Päätän antaa kirjalle myöhemmin uuden mahdollisuuden ja kaivan sen esiin yksin vielä samana iltana. Kaikki se survonta, hinkkaus, nylkytys, luiskiminen, seivästäminen ja pumppaus eivät suoranaisesti innosta.

Alan epäillä, että minussa on jotakin vikaa, kun häiriinnyn tökeröistä kielikuvista ja tekstin seassa käytetyistä sulkeista. Etenkin kun Rietas orkidea tarjoaa Gummeruksen mukaan nimenomaan laadultaan korkeatasoista ja näin ollen taatusti kiihottavaa fantasiaa.

Suljen kirjan ja avaan kumppaniltani tulleen tekstiviestin. Hän kiittää ikimuistoisesta aamiaisesta, joka oli kuulemma hauskin ikinä.

Yhdessä rauhassa nautittu aamupala ja hysteerinen kikatus ei varmaankaan tehnyt suhteellemme ainakaan pahaa, vaikka Havu- ja Jelizade-nimiset novellihenkilöt eivät tällä kertaa saaneetkaan aikaan ”taattua hekumaa.”

Rietas orkidea. Gummerus 2010. 250 s.

Laura Rantanen

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *


kolme + 4 =

Voit käyttää näitä HTML-tageja ja attribuutteja: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <s> <strike> <strong>