splash_image.jpg

Transparency – Hyvät veljet kahvilla

Transparency International on brändätty korruption neutraalina tarkkailijana. Suomessa järjestön hallituksen jäsenet ovat osa eliittiä, jota sen pitäisi vahtia.

Vehviläisen asuntokauppa, Vantaan kaupunginjohdon kiinteistöbisnekset, lakihankkeet avoimuuden vähentämiseksi yrityselämässä ja sijoitustoiminnassa, Himasen ja Kataisen läheiset suhteet… Tältä näyttää meikäläinen julkinen keskustelu korruption ympärillä tänä päivänä.

Voisi kuvitella, että Transparencyllä eivät työt lopu Suomessa kesken. Transparency Suomi kuvailee nettisivuillaan itseään johtavaksi kansainväliseksi lahjonnanvastaiseksi järjestöksi.

Uutisarkistoja selaamalla kuitenkin selviää, että kantaa on otettu varsin verkkaisesti ja voimakkaita ulostuloja maan tavan kitkemiseksi ei ole nähty.

Viime vuonna järjestö lähetti kolme omaa tiedotetta ja järjesti muutaman seminaarin korruptioon liittyen.

Hyvät veljet puikoissa

Suomessa järjestö ei ole ottanut vetovastuuta korruptioon liittyvässä keskustelussa tai käytännön toiminnassa.

”Yhdistys ei perinteisesti ole ottanut kantaa yksittäisiin oikeustapauksiin”, Transparencyn nykyinen puheenjohtaja Erkki Laukkanen toteaa.

Laukkasen päivätyö on Suomen ammattiliittojen keskusjärjestö SAK:ssa, jossa hän työskentelee ekonomistina ja johtaa harmaan talouden vastaista toimintaa. Lisäksi hän istuu eläkeyhtiö Veritaksen hallintoneuvostossa.

Juuri sidonnaisuudet työmarkkinajärjestöihin, muihin etujärjestöihin ja eläkeyhtiöihin on yksi Akilleen-kantapää Suomen Transparencyn toiminnassa. Tällä hetkellä järjestön hallituksessa istuvat SAK:n lisäksi Elinkeinoelämän keskusliitto EK:n ja Keskuskauppakamarin edustajat.

Yrityksiä edustavat Metso, asianajotoimisto White & Case, patenttitoimisto Leitzinger Oy ja viestintätoimisto Conexio.

Lisäksi hallituksessa on edustaja Valtiontalouden tarkastusvirastosta ja yritysvastuuverkostoksi itsensä määrittelevästä Finnish Business & Societysta.

Media uskoo

Kun Transparencylla on sanottavaa, se ylittää uutiskynnyksen. Järjestö nähdään avoimuuden puolesta puhujana ja korruption vastaisen taistelun soturina. Järjestön vaikutusmahdollisuudet julkisen keskustelun ja lobbauksen kautta ovat vahvat.

Mediassa uutisoidaan varsin kritiikittömästi muun muassa Suomen sijoittuminen maailman puhtoisimpaan päähän Transparencyn korruptiomittauksissa.

Hallituksen jäsenten taustaorganisaatioiden vaikutus näkyy herkkyydessä, jolla Transparency ottaa kantaa korruptioon. Esimerkiksi Finnairin toimitusjohtaja Mika Vehviläisen ja eläkeyhtiö Ilmarisen asuntokauppojen tultua julki viime keväänä Helsingin Sanomat kysyi Transparencyn silloiselta puheenjohtajalta Pentti Mäkiseltä, mikä on hänen ja järjestön kanta tapaukseen.

Mäkinen tyytyi kommentoimaan yleisellä tasolla päätöksenteon avoimuutta ja toisti mantran, että järjestö ei ota kantaa yksittäistapauksiin.

”Jos on aihetta epäillä lainvastaisesta toiminnasta, viranomaiset tutkivat asiaa”, Mäkinen kommentoi Helsingin Sanomille 15. helmikuuta 2012.

Mäkinen työskenteli samaan aikaan johtajana EK:ssa. Finnair puolestaan oli EK:n hallituksen jäsen, ja EK:lla oli edustaja Ilmarisen hallituksessa.

Vain ulkomailla korruptoidaan?

Transparencyn Suomen toimisto perustettiin vuonna 2003 ja ensimmäiseksi puheenjohtajaksi valikoitui Leila Mustanoja-Syysmeri. Nykyisin eläkkeellä oleva yrityskonsultti Mustanoja-Syysmeri oli päättänyt 1990-luvun puolivälissä vaihtaa alaa ja lähti 50-vuotiaana Columbian yliopistoon tutkimaan ja opiskelemaan yritystoiminnan etiikkaa.

Transparency Internationalin edustajat ottivat Mustanoja-Syysmereen yhteyttä, kun lukuisat tahot olivat suositelleet häntä. Transparency Suomen lähtökohdaksi muodostui Mustanoja-Syysmeren taustan vuoksi yritysten ulkomailla kohtaama korruptio. Suomalainen korruptio jäi taka-alalle.

”Ensimmäinen seminaari käsitteli sitä, miten tehdä bisnestä etenkin Venäjällä ilman, että joutuu korruptoimaan”, Mustanoja-Syysmeri kertoo.

Etujärjestöt olivat mukana alusta alkaen, mutta hallituksessa oli myös asiantuntijajäseniä.

”Siellä oli liike-elämän edustus eli keskuskauppakamari, SAK:n eettisen toimikunnan johtaja, Joensuun yliopiston professori sekä työministeriön edustaja. Mahdollisimman laaja-alainen ja arvovaltainen porukka.”

Transparency Suomen osasto täyttää kohta kymmenen vuotta. Järjestön nykyinen puheenjohtaja Erkki Laukkanen tunnistaa sidonnaisuuksiin liittyvän ongelman. Syynä on Laukkasen mukaan Suomessa pitkään vallinnut konsensus, jossa työmarkkinajärjestöt ovat mukana yhteiskunnallisessa päätöksenteossa kaikilla osa-alueilla.

Laukkasen mukaan työmarkkina- ja etujärjestöjen edustuksessa on se etu, että näin hallitusten jäsenillä on kontaktit kaikkialle yhteiskuntaan.

Laukkanen toivoo, että hänen toimintansa puhuu hänen riippumattomuutensa puolesta. Mutta milloin puheenjohtaja ajaa Transparencyn ja milloin SAK:n etua? Osaako puheenjohtaja vaihtaa hattua?

”Ei se ainakaan helppoa ole eikä suotavaa”, Laukkanen myöntää.

Sisällä myrskyää

Osa järjestön jäsenistä vaatii Transparencyä ottamaan tiukemmin kantaa yhteiskunnallisessa keskustelussa. Yksi kiistan aihe oli eläkeyhtiöiden toiminta yritysmaailmassa. Laukkasen mukaan järjestö oli lähellä hajota.

Ainoastaan Laukkanen nautti riittävän suurta luottamusta ja hänestä tuli järjestön puheenjohtaja. Edellinen puheenjohtaja, EK:n Pentti Mäkinen, siirtyi hallituksen rivijäseneksi.

Eläkeyhtiöt eivät ole ainoa asia, josta Transparency Suomen riidanaihe. Esimerkiksi suomalaisten pörssiomistusten salaamiseen tähtäävä lainsäädäntöhanke hallintarekisteröinnin laajentamisesta aiheutti paljon keskustelua.

Muun muassa EK, Finanssialan keskusliitto ja Keskuskauppakamari ovat toivoneet, että myös suomalaiset sijoittajat voisivat salata omistuksensa hallintarekisterin taakse. Toimittajat ja viranomaiset kavahtavat salaamista, sillä se vähentää avoimuutta ja edistää veronkiertoa.

Transparency ajaa virallisesti läpinäkyvyyttä, mutta hallintarekisterin kohdalla hallituksen jäsenten ja Transparencyn intressit joutuivat törmäyskurssille. Julkista kannanottoa hallintarekisteröinnistä ei ole kuulunut.

Viime vuonna Transparency Suomi lähetti vain kolme omaa tiedotetta: kaksi korruptiotutkinnan kehittämisestä ja avoimuudesta sekä yhden Nova-tuomiosta.

Vaihdetaan hattuja

Kasvokkain tavatessa nykyinen puheenjohtaja Laukkanen puhuu avoimesti korruptiosta ja ottaa kriittisesti kantaa muun muassa 20 000 EU:ssa toimivan lobbarin valtaan. ”Lobbarivetoinen päätöksenteko syö helposti legitimiteetin. Suomeen pitäisi saada pakollinen lobbarirekisteri”, Laukkanen vaatii.

Hän kritisoi myös kotimaista pyöröovi-ilmiötä. Esimerkiksi pääministeri Kataisen lähipiiristä on lähtenyt ministeri EK:hon ja erityisavustaja viestintätoimisto Miltoniin lobbariksi.

”He ovat vieneet mukanaan valtioneuvoston kanslian strategisen tietämyksen ja osallistuvat yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen tällä tietämyksellä. Heillä on veronmaksajien rahoilla ostettu neuvotteluasetelma, joka heikentää valtion kykyä saavuttaa omat tavoitteensa”, Laukkanen sanoo.

Puhuuko nyt SAK:n edustaja vai Tranparencyn puheenjohtaja? Mistä asemasta hän antaa lausuntonsa? Jos puheenjohtajana olisi edelleen EK:n Pentti Mäkinen, voisi viestin sisältö olla täysin toinen.

Laukkanen ei saanut Transparencyä muodostamaan kantaa lobbarirekisterin perustamisesta. Ei riitä, että puheenjohtajalla on tahtoa, myös järjestön hallituksen pitää olla samaa mieltä. Etujärjestöjen edustajien ei ole helppo unohtaa taustaorganisaatiotaan

”Onhan tää kytkentä olemassa. Siksi pidän hirveän tärkeänä, että jos on järjestötausta, niin ihmisellä on suhteellisuuden taju, että tämä ei ole edunvalvontaa vaan kansalaistoimintaa”, Laukkanen toteaa.

Hallitus torppaa hyvät hankkeet

Laukkanen myöntää, että osa hallituksen jäsenistä käytännössä panttaa Transparencyn kantaa vastustamalla kannanottoja. Hän listaa lobbarien ohella useammankin tapauksen: suurten yritysten toiminnan tarkastelu, eläkeyhtiöiden kilpailu ja hallintarekisteröinti.

Laukkanen yritti jo vuonna 2011 saada hallintarekisteröinnin nostettua Transparencyn tilaamaan Suomen maaraporttiin, mutta asia ei edennyt.

”Ajoin sitä, että hallintarekisteriin pitäisi ottaa kanta viranomaisjulkisuuden puolesta. Ei sitäkään saatu aikaiseksi”, Laukkanen toteaa.

Hän ei halua nimetä, ketkä järjestön hallituksessa hankkeita vastustavat. Kun mainitsen EK:n ja Keskuskauppakamarin, hän myötäilee. ”Se voi johtua siitä, että niiden edustajia tosiaan istuu siellä hallituksessa.”

Päämaja kuppaa

Toinen Transparencyn Suomen toimistoa vaivaava ongelma on rahoitus. Sitä ei juurikaan ole. Järjestöllä ei ole vakituisia työntekijöitä tai toimistotilaa. Vuoden 2013 talousarvio on 21 100 euroa. Hallituksen toimintaa pyöritetään muiden töiden ohella. Nettisivujen ylläpitoon ja uusimiseen ei resursseja juuri löydy. Viestintään on talousarviossa varattu 3 000 euroa.

”Kokoukset pidetään yleensä työajan jälkeen, toinen toistemme luona. Hyvä jos joku kahvit tarjoaa”, Laukkanen kuvailee.

Järjestölle tulee jatkuvasti kansalaisten yhteydenottoja erilaisista korruptiotapauksista. Niiden selvittämiseen järjestöllä ei ole rahkeita. Tänä vuonna ulkoministeriö rahoittaa kehitysyhteistyön kautta Transparency Internationalin päämajaa eli Berliinin toimistoa 800 000 eurolla.

Berliinin toimistolta Transparency Suomi saa tänä vuonna projektiavustusta 10 000 euroa, josta puolet on varattu kansalaisten korruptioilmoituksia vastaanottavaan ALAC-hankkeeseen. Hanke on tarkoitus käynnistää tänä vuonna.

”Berliinin toimisto ei halua keskustella siitä, miten he voisivat jakaa rahaa. He haluavat kasvattaa omaa budjettiaan ja olla maailman vahvin kansalaisjärjestö”, Laukkanen toteaa.

Hänen mukaansa resursseja ei ole jaettu kansainvälisesti oikein. Laukkanen toivoo valtion tulevan jossakin välissä vastaan ja antavan järjestölle rahallista tukea.

”Se, että me eletään projektirahoituksella, tekee meidän toiminnasta pistemäistä, epäjatkuvaa ja turhauttavaa. Epävarmuus syö uskoa omaan toimintaan”.

Suomen hallitusohjelmasta löytyy kirjaus, että korruption vastaista viranomaisverkostoa pitäisi vahvistaa ja korruptiolle alttiit alueet pitäisi kartoittaa. Laukkasen kokemuksen mukaan mitään konkreettista ei tällä saralla ole saatu sisäministeriössä aikaiseksi, vaikka hallitus on jo istunut puolet neljän vuoden kaudesta.

Indeksi huijaa

Rahoitukseen ja korruptiosta käytävään keskusteluun liittyvät ongelmat kietoutuvat yhteen teemaan: korruption mittaamiseen. Transparency Internationalin korruption tasoa eri maissa mittaava Corruption Perception Index eli CPI ei kerro läheskään kaikkea korruptiosta.

Suomi on keikkunut listauksen puhtoisimmassa kärjessä jo pitkään. Aihetta itsetyytyväisyyteen ei pitäisi olla.
”CPI mittaa vain havaittua korruptiota. Suomessa valtaosa korruptiosta jää piiloon, joten CPI:n perusteella ei voi vetää pitkälle meneviä johtopäätöksiä”, Laukkanen kertoo.

Korruptiovertailussa korostuu avoin lahjonta ja korruptio, jota ilmenee etenkin kehitysmaissa. Jos länsimainen yhtiö toimii kehitysmaassa ja harjoittaa siellä korruptiota, nimenomaan kehitysmaan indeksi laskee, ei yrityksen kotimaan. Viime vuonna kahdenkymmenen vähiten korruptoituneen maan listalla puolet olivat veroparatiiseja.

”Käsitys korruptiosta on ollut harhainen. Uudempi määritelmä, että korruptiossa on kyse julkisen aseman väärinkäytöstä oman tai taustaryhmän eduksi on paljon osuvampi”, Laukkanen kertoo.

Myös Transparencyn perustaja Leila Mustanoja-Syysmeri kritisoi CPI:tä. Hänen mukaansa mittari on viitteellinen ja suuntaa-antava ja sillä on kehitysmaiden kannalta negatiivisia vaikutuksia.

”Yritykset käyttävät mittaria, kun ne harkitsevat mihin maahan sijoittaa. Maat, jotka pärjäävät vertailussa heikoiten, menettävät sen vuoksi suuria summia rahaa.”

Vaikuttaa siltä, että CPI toimii listan kärkipäässä oleville länsimaille mahdollisuutena pönkittää omaa asemaansa ja pestä kädet korruptiosta. Kun Suomessa rummutetaan CPI-tuloksien erinomaisuutta ja hoetaan ”Suomessa ei ole korruptiota” -mantraa, myöskään rahaa korruption vastaiseen toimintaan ei kovin herkästi löydy.

Hajoaako järjestö?

Miten tästä eteenpäin? Kuinka Transparency International voisi napata uskottavasti oman asemansa suomalaisessa korruptionvastaisessa taistelussa?

Jäsenmäärä on pysynyt Suomen Transparencyssä pitkään matalana. Jäseniä on noin kuusikymmentä ja hallitusta pyörittää yhdeksän henkeä. Mustanoja-Syysmeren mukaan nyt voisi olla oikea aika laajentaa jäsenpohjaa.

Yksi mahdollisuus voisi olla riippumaton asiantuntijahallitus, joka voisi rauhassa keskittyä avoimuuden lisäämiseen ja kotimaisen korruption torjuntaan. Hallitusten jäsenten yhteyksistä yrityksiin, puolueisiin ja etujärjestöihin ei tulisi taakkaa.

Ajatus saa myös nykyiseltä puheenjohtajalta tukea.

”Suostuin puheenjohtajuuteen vain siksi, ettei järjestö olisi kokonaan hajonnut. Ilmoitin, että tämä on ehdottomasti väliaikainen ratkaisu. Me tarvittaisiin sellainen taho vetovastuuseen, jolla ei ole vahvoja kytkentöjä puolueisiin eikä etujärjestöihin. Sellaisia ei ole ilmaantunut”, Laukkanen sanoo.

__________

Mitä on korruptio?

Transparency Internationalin mukaan korruptio on vastuullisen aseman väärinkäyttöä oman edun tavoittelemiseksi.
”Korruptioon liittyy kolme tahoa: henkilö vastuullisessa asemassa, vastuun uskoneet ihmiset sekä lahjoja”, lukee Transparency Suomen nettisivuilla.

Näin järjestö tulee heti määritelleeksi korruption niin kapeasti, että määritelmään eivät mahdu hyvä veli -verkostot, joissa toiminnan motiivi on vastavuoroinen auttaminen, ei lahja. Myös pyöröovet hallinnon ja yritysten välillä unohdetaan.

Keskeinen Transparencyn kriitikko on kansainvälisten rahamarkkinoiden avoimuutta ajava Tax Justice Network (TJN), jonka korruptiomääritelmä on paljon laajempi. Verkoston johtaja John Christensen näkee korruption toimintana, joka horjuttaa julkisia toimijoita, markkinoita ja yhteiskuntasysteemiä.

Lahjonnan lisäksi korruptioksi lasketaan sisäpiirikaupat, markkinoiden väärinkäyttö, laittomat poliittiset lahjoitukset sekä veronkierto.

TJN:n aktiivit kritisoivat Transparencyä siitä, että keskittyminen lahjontaan vie huomiota korruption mahdollistavilta toimijoilta, esimerkiksi finanssialan välittäjiltä. Kriitikoiden mukaan järjestöä ei kiinnosta veronkierto, likainen raha tai kysymys veroparatiiseista.

Määritelmän vaikutus on suuri. TJN:n vuonna 2011 julkaiseman Financial Secrecy Indexin suurin pahis oli Sveitsi, samana vuonna Transparency Internationalin oman Corruption Perception Indexin mukaan Sveitsi oli kahdeksanneksi puhtain maa.

Kati Pietarinen

__________

Eliitin oma kansalaisjärjestö

Hampaattomuus ei ole vain Suomen ongelma.

Korruptionvastainen Transparency International on siitä poikkeuksellinen kansalaisjärjestö, että yksi sen kolmesta perusperiaatteesta on vastakkainasettelujen välttäminen. Muut kaksi ovat yhteistyö ja eteneminen askel kerrallaan.

Maailmanpankin Itä-Afrikan johtajana työskennellen saksalaisen taloustieteilijän Peter Eigen vuonna 1993 perustama järjestö vastustaa korruptiota tekemällä kansainvälisiä vertailuja ja tutkimuksia sekä lobbaamalla avoimuuden puolesta.

Sillä on lukuisia hankkeita eri puolilla maailmaa, joiden päämääränä on avoimuuden lisääminen esimerkiksi tukemalla juridisesti henkilöitä, jotka tuovat julki arkaluontoista ja tärkeää tietoa.

Järjestöllä on itsenäiset kansalliset osastot yli sadassa maassa sekä Berliinissä päämajaansa pitävä sihteeristö. Kansallisten osastojen toiminta tarkastetaan kolmen vuoden välein, ja osastojen status voidaan tarkastuksissa mitätöidä.

Yorkin yliopiston tutkija Ellen Gutterman, joka on itsekin toiminut Transparency Internationalin konsulttina, vertailee konferenssipaperissaan Transparency Internationalin toimintaa Saksassa ja Ranskassa 1990-luvulla. Silloin järjestön keskeinen hanke oli lobbaus OECD:n kansainvälisessä bisneksessä ulkomaalaisten viranomaisten lahjonnan kieltävän sopimuksen puolesta.

Guttermanin mukaan järjestön onnistuminen hankkeessa sekä sen nousu merkittäväksi toimijaksi perustui ennen kaikkea perustajajäsenten läheisiin suhteisiin saksalaiseen poliittiseen ja talouseliittiin. Transparency International ei salaile verkostojensa vaikutusvaltaa vaan ylpeilee sillä.

”Minulla on paljon henkilökohtaisia suhteita isoon bisnekseen, tunnen nämä ihmiset…Siemensin johtaja on sukulaiseni. Mike Wiehen, kun hän astuu huoneeseen joidenkin isojen kihojen kanssa, häntä arvostetaan, koska hän on työskennellyt Maailmanpankin johtajana, ja hän osaa toimia vaikutusvaltaisten bisnesihmisten kanssa”, järjestön perustaja Peter Eigen toteaa Guttermanin haastattelussa.

Rahoituksensa järjestö hankkii muun muassa Yhdysvaltojen, Saksan sekä useiden EU-maiden hallituksilta, säätiöiltä ja suuryrityksiltä. Transparency Internationalia rahoittavat muiden joukossa öljy-yhtiöt BP ja Shell, kaivosyhtiöt Anglo American ja Rio Tinto, aseyhtiö EADS, monialayritys General Electric, konsulttiyritys Ernst & Young sekä pankki- ja vakuutusalalla toimiva HSBC.

Järjestön ainoat kriteerit sen tukijoille ovat, että rahoituksen antaja ei saa asettaa järjestölle ehtoja ja että rahoitus pitää voida julkistaa. Mahdollisten korruptiotapausten yhteydessä yrityksen tulee osoittaa, että korruptio on vastoin yhtiön linjaa.

Transparency Internationalin kansainvälisessä johtokunnassa istuu muun muassa lähes 20 vuotta eri ministeriöiden varaministerinä toiminut kanadalainen, vuosikymmeniä maailman suurimman lakifirman PricewaterhouseCoopersin johtotehtävissä työskennellyt britti, euron kehittämiseen vahvasti vaikuttanut ranskalainen finanssialan juristi sekä entinen perulainen valtakunnansyyttäjä.

Johtokunnan jäsenet ovat työskennelleet tai edustaneet Maailmanpankin, eri YK-elinten, Afrikan unionin ja bisnesyhteisön asettamissa johtokunnissa, lautakunnissa ja työryhmissä, joista monien tehtävät liittyvät korruption kitkemiseen. Jäsenillä on yhteydet lukuisiin alueellisiin ja kansallisiin järjestöihin, hallituksiin ja ajatushautomoihin.

Myös kansallisten Transparency-osastojen hallituksissa istuu eliitti. Perinteinen järjestötaustainen aktivistiporukka loistaa poissaolollaan.

Jäsenet ovat yleensä juristeja, korkea-arvoisia virkamiehiä, suuryritysten edustajia, korruptioaiheiden parissa toimivien konsulttifirmojen väkeä ja tutkijoita.

Kuvio on sama myös Pohjoismaissa. Tanskan Transparencyn hallituksessa on edustaja maan työnantajajärjestöstä, investointisäätiöstä sekä kaksi kansainvälisen konsulttifirman edustajaa, entinen kunnanjohtaja, yksi tutkija ja tilintarkastaja.

Ruotsissa hallituksessa istuu entinen korkeimman hallinto-oikeuden hallintoneuvos, valtiontalouden tarkastusvirastossa johtajana toiminut konsultti, talousrikosviraston syyttäjä, rakennusfirma Skanskan entinen pääjuristi, Hennes&Mauritzilla istuva hallitusammattilainen sekä pikkupaikkakunnan koululautakunnan johtaja.

Transparency Internationalin toiminta vaikuttaa erityisen absurdilta Yhdysvalloissa, jossa järjestöä johtaa. Alan P. Larson.

Larson työskentelee hallitusten ja yritysten puolesta lobbaavan Covington & Burlingin konsulttina, erityisalana kansainväliset investoinnit ja kauppa. Aiemmin hän toimi OECD:n Yhdysvaltain-lähettiläänä vuosina 1990–1993 ja taloudellisten, bisnes- ja maatalousasioiden alivaltiosihteerinä sekä Clintonin että Bush nuoremman hallinnossa.

Yhdysvaltalaisen korruptiota käsittelevän nettilehden Just Anti-Corruptionin mukaan vuonna 2008 Larson teki 450 000 dollarin palkkiota vastaan kuuden kuukauden keikan Liechtensteinin valtiolle pankkisalaisuuden edistämiseksi.

Larsonin keikkatyön sekä Liechtensteinin että Filippiinien valtion puolesta vahvistaa Foreign Lobbying Infulence Tracker -nettisivusto. Sen mukaan Larson esimerkiksi tapasi 28. joulukuuta 2008 Yhdysvaltain ulkoministeriön juridisen neuvonantajan avustajan lobatakseen Liechtensteinin puolesta verotietojen vaihtoa koskevan sopimuksen täytäntöönpanoon liittyen.

Veroasioihin ja Liechtensteiniin liittyvät tapaamiset jenkkivirkamiesten kanssa jatkuivat vuosina 2009 ja 2010.
Miten järjestö voi tehdä uskottavaa työtä korruptiota vastaan, jos tällainen henkilö toimii puheenjohtajana yhden isoimman maan osastossa?

Raikas poikkeus järjestön konsensushenkiseen linjaan on Transparencia Venezuela, jonka hallituksen jäsenet ovat maan hallituksen tunnettuja oikeistolaisia kriitikkoja. Venezuelan-osasto on tehnyt vahvoja kannanottoja ja esittänyt selkeitä vaatimuksia hallituksen toimien avoimuudesta.

Järjestö on kommentoinut myös aiheita, jotka eivät liity korruptioon tai avoimuuteen: esimerkiksi marraskuussa 2012 Transparencia Venezuela julkaisi maan talousarvioehdotusta kommentoivan tiedotteen otsikolla ”Venezuelalaisten turvallisuus ei ole hallituksen prioriteetti”.

Tekstissä hallitusta kritisoidaan leikkauspolitiikan puutteesta sekä siitä, että sisäiseen turvallisuuteen on luvassa vähemmän rahaa kuin armeijalle.

Kati Pietarinen

Jari Hanska

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *


8 − kuusi =

Voit käyttää näitä HTML-tageja ja attribuutteja: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <s> <strike> <strong>