Juri Nummelin & 
Vesa Sisättö: 
Tolkien – elämä ja 
teokset:
Avain 2014. 
272 s.
Juri Nummelin & Vesa Sisättö: Tolkien – elämä ja teokset: Avain 2014. 272 s.

Kirjat

tolkien_kirja
★★★

Hulikaanin helmet yksissä kansissa

Huippusuosittu islantilainen sarjakuvataiteilija, näytelmäkirjailija ja stand up -koomikko Hugleikur Dagsson on koonnut Popular Hits -kirjojensa helmet yksiin kansiin.

Kaikkiaan Dagssonin kirjoja on myyty Suomessa yli 65 000 kappaletta. En ihmettele, sillä Dagssonin alapäähuumori, leikittely kuolemalla ja kierot perhesuhteet naurattavat siinä missä tyrmistyttävätkin. Siitähän mustassa huumorissa on kyse.

Tässä teoksessa radiossa puhkisoitetut rallatukset ovat saaneet vinksahtaneen ulkoasun. Dagssonin menestys kuitenkin osoittaa, että myös tälle saa myös nauraa. Popular Hits on kevyt luettava ja avautuu helpoiten, jos tunnistaa kirjan pophelmet.

Kirjassa on mukana 60 ennen julkaisematonta strippiä.

Dagssonin musta huumori ulottuu pian myös teatteriin, sillä sarjakuvataiteilija kirjoittaa tällä hetkellä death metal -musikaalia Islannin kansallisteatterille. Popular Hits -kokoelman viimeinen strippi ei lupaa onnellista loppua. Huumorintajuasi se kyllä testaa.

Joel Tokoi

leiskuva_kirja
★★★★★

Sopiiko graffitia opettaa lapsille?

Kallioon on hiljattain avattu katutaide­tila Leiskuva, jossa järjestetään erilaisia työpajoja ja kursseja graffitin ja katutaiteen tiimoilta. Paikan päällä tapahtuvan opetustyön lisäksi Leiskuvan porukka saattoi markkinoille värityskirjan, joka poikkeaa totutusta kuvastonsa puolesta. Leiskuva Graffiti Coloring Book sisältää 44 sivua, joita täyttävät tyyliltään moninaiset graffiti- ja katutaideaiheiset viivapiirrokset. Niitä voi sitten värittää mieleisikseen.

Värityskirjan mustavalkoisissa kuvissa korostuu kirjainten muotokieli, ja väritystehtävien lisäksi kirjan kuvat ovatkin mainioita erilaisten tyylien bongailuun. Graffitikulttuuriin liittyy melkoisesti säännönalaisuuksia, joita mielestäni on oikein soveliasta rikkoa. Siksipä en olekaan erityisesti kannustanut omia muksujani pysymään viivojen sisällä näitä sivuja väritellessään – kapina olkoon tällä kertaa sitä, että väritetään myös viivojen väärältä puolelta.

Usein luvattomaksi mielletyn katutaiteen opettaminen lapsille on varmasti asia, joka jakaa mielipiteitä. Ehkä tähän kuitenkin kannattaisi suhtautua rakentavasti, nähdä se mahdollisuutena laajentaa katutaiteen muotokielen käyttöä entisestään.

Kirjaa saa muun muassa Geezersiltä ja Make Your Mark Gallerysta.

Jari Tamminen

aarresaaret_vaaka_kirja
★★★★

Kurkistus toiseen ­Helsinkiin

Puolustusvoimien toiminta Helsingin ulkosaarilla on vuosisadan ympäristöteko. Siviiliväestön ulottumattomissa oleville saarille on säästynyt monipuolinen, koskematon ja kaunis luonto harvinaisuuksineen ja uhanalaisine lajeineen. Ahne kaupunkirakentaminen ei ole päässyt aluetta pilaamaan.

Entinen sotilas, everstiluutnantti evp. Jarmo Nieminen on samoillut kotisaartaan Santahaminaa kymmeniä vuosia ja lumoutunut kokemastaan. Käskyttävästä komentajasta kuoriutui herkkä ja oivaltava luontokuvaaja ja tarinoita hersyvä tieto­kirjailija. Aarresaaret on pysäyttävä kokoelma Niemisen pakahduttavan hienoja kuvia. Myös hänen tarinansa merikotkan, mäyrän ja hylkeen kohtaamisesta ovat kutkuttavaa luettavaa.

Vuoden luontokirjaksi 2014 valittu Aarre­saaret on hienoa ulkoasua myöten laatutyötä. Ainoa häiritsevä tekijä on Niemisen tapa esitellä käyttämäänsä tekniikkaa tekstissä. Kameroihin liittyvä nippelitieto jää kuitenkin omaan arvoonsa, kun kertoja pääsee hehkuttamaan, miten vavahduttava kokemus on seurata kanahaukan pesintää. Lukijalle avautuu näkymä Santahaminan, Vallisaaren, Kuninkaansaaren, Kuivasaaren ja Isosaaren sadunomaiseen toiseen Helsinkiin, joka toivottavasti säilyy arvokkaana luonto­reservinä jatkossakin.

Timo Kalevi Forss

tik_kirja
★★★★★

Puolustuspuheita
marginaalissa eläville

Susinukke Kosola on Turussa asuvan Daniil Kozlovin (s. 1991) pseudonyymi. Tulisieluisista lavaruno-esiintymisistään tunnettu Kosola tuntuu yllättäneen monet tällä esikoisteoksellaan. Jotakin on muuttunut, kirjoittaja on kyennyt kääntämään sivuaan taiteellisempaan suuntaan. Elämältä haiseva punk-henki on edelleen läsnä, mutta nyt se on laskeutunut tasokkaisiin säkeisiin. Tekstipinnoissa on myös upottavuutta – päällysteen alla on ajatuskareja, joihin on hyvä jäädä kiinni.

Runojen kertojaminä kuljettaa lukijaa vakain jaloin henkilökohtaisiin olosuhteisiin, näköalapaikkoihinsa. Mikrotason arkirealismiin, karuihin kämppiin, joissa pulputtavat kiljupänikät ja elämää auki tikittävät, silpaistut rannesuonet. Anarkistin sanakamera räpsyy kuvia Tampereen Kiakkovieraat-mellakasta.

Puuhiilellä paperille / puukolla iholle / muoto kyllä / löytää kotinsa.

Kirjan rakenne on värikäs. Sivuilla vilisee QR-koodeja musteläiskä-kuvioiden sisällä. Tyylilajitkin elävät; vapaata säemuotoa on äestetty myös entisaikoja leyhyttävällä riimillisellä runolla – omia vapaudenottoja nämäkin. Rakenneratkaisut pitävät yhtä teoksen sisällön kanssa. Ja se merkillinen rehellisyyden tuntu – se on se juttu, joka nyörittää tämän runokirjan lukijaa lähelle.

Marko Laihinen

soinin_kirja
★★★

Jytkyn kääntöpuoli

”Tässä kirjassa osoitan, että vanhat SMP:läiset ovat monesti jarruna uudistuksille ja kehittymiselle ja että sen toiminta on kaikkea muuta kuin demokratiaa ylläpitävä. Hyvä veli -kerho ja sisäpiirin kähmintä ovat toimintatapoja, jotka jyräävät alleen kaiken muun.” 

Perussuomalaisten kansanedustajaehdokas Sirpa Ahola-Laurilan Soinin kupla vie lukijan Oulun piirin kulisseihin. Kritiikki kumpuaa puolueen sisältä. Timo Soini on palvottu yksinvaltias. Tarvitsevatko persut arabikevään? Johtaisiko se radikaalien elementtien esiinmarssiin? 

Soinin reaktio kirjaan ei tullut yllätyksenä. Hän on julkisuudessa leimannut Ahola-Laurilan petturiksi: ”Tällaiset käenpojat huutavat ja mellastavat”. Kovaa puhetta mieheltä, jonka teos Peruspomo haukkuu puoluetoverit koulukiusatuiksi tomppeleiksi, hönöiksi ja huru-ukoiksi, jotka lykkäisivät Rautavaaralla potkukelkkaa ilman Timppaa.

Mitään mullistavia paljastuksia teos ei kuitenkaan tuo päivänvaloon. Halla-aholaisen Olli Immosen tukijoukkoihin aikoinaan liittynyt Ahola-Laurila onnistuu vahvistamaan puolueeseen jo liitettyä ”äijä-leimaa”. Maahanmuuttopolitiikassa pysytään Immosen linjoilla, vaikka rasismista irtisanoudutaankin.

Mielenkiintoisinta antia on pohtia kirjoittajan motiiveja. Tulevaisuus kertoo, onnistuuko kirja muuttamaan perussuomalaisten toimintatapoja vai saako Ahola-Laurila potkut.

Karim Maiche

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *


viisi − = 4

Voit käyttää näitä HTML-tageja ja attribuutteja: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <s> <strike> <strong>