1.jpg

Kuolemanleiri

Teksti Sampsa Oinaala

Viivasuorat käytävät, autiot tyrmät. Kuolemankoneisto seisoo tyhjänä pellossa.

Kalman haju melkein tuntuu edelleen, vaikka käytävät ovat tyhjiä ja vankityrmät autioita. On hiljaista, kaikki pysähtyy. Tuntuu kuin kuolema olisi pyyhkäissyt yli koko maan.

Nurkissa näkyy vielä tänne suljettujen jäänteitä. Ulosteet, veri ja saasta ovat muumioituneet. Lukot repsottavat aukinaisina.

Totalitarismin voima on sen järjestelmällisyydessä. Kaikki käytävät viivasuoria, kaikki ovet rivissä, kaikki tyrmät samanlaisia. Kellon tarkkuudella, päivästä toiseen järjestelmä on toiminut kuin kone, jonka päämääränä on tuho ja kuolema.

Täällä he menettivät henkensä toivonsa menettäneinä, lannistettuina. Päivät, viikot, kuukaudet vain odottaen vääjäämätöntä ja tuskallista loppua. Tuhannet ja taas tuhannet. Kenenkään näkemättä, kenenkään tietämättä.

Ulkona paistaa kirkas aurinko. Raikas tuuli pyyhkäisee kasvoja tuoden toivon siitä, että tämä ei enää toistuisi. Että ihmiskunta olisi oppinut edes jotakin.

Onneksi ainakin tämä turkistarha on lakkautettu.

Kuvat: Hanna Nikkanen.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *


Voit käyttää näitä HTML-tageja ja attribuutteja: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <s> <strike> <strong>