1.jpg

Maailman ekosysteemi järkkyy valtamerissä

Teksti Maria Haanpää

Ilmastouutisia 27.7.–2.8.

Valtamerten kasviplankton on vähentynyt rajusti 1900-luvulla, ja sama suuntaus näyttää jatkuvan. Viime viikolla julkaistun tutkimuksen mukaan planktonlevien kokonaisbiomassa on pienentynyt valtamerten ylemmissä vesikerroksissa keskimäärin yhden prosentin verran vuodessa. Vuoden 1950 jälkeen maailman merien planktonmäärästä on näin huvennut huolestuttavat neljäkymmentä prosenttia.

Vuoden 1979 jälkeen tehtyjen satelliittimittausten perusteella tiedetään, että kasviplanktonin määrä on vaihdellut paljon ainakin tämän ajanjakson puitteissa. Pidemmän aikavälin trendin selvittämiseksi tutkijat ottivat tarkasteltavakseen myös muilla tavoin tehtyjä havaintoja. Nyt julkaistussa tutkimuksessa on huomioitu vuosina 1899–2008 merivedestä suoraan tehdyt näkösyvyyden ja klorofyllipitoisuuden mittaukset. Lopulliseen analyysiin kelpuutettu aineisto käsittää noin 450 tuhatta mittaustulosta eri puolilta maailmaa.

Kasviplanktonin havaittiin vähentyneen eniten eteläisellä ja päiväntasaajan Atlantilla sekä napa-alueiden merillä. Planktonbiomassan kasvua havaittiin lähinnä Intian valtameren eteläosissa. Yleisesti ottaen plankton oli vähentynyt eniten avomerellä, missä myös suurin osa valtamerten perustuotannosta tapahtuu.

Planktonin pitkän aikavälin vähenemisen havaittiin korreloivan valtameren pintalämpötilojen nousun kanssa, etenkin trooppisilla merialueilla. Tutkijat arvelevat, että meriveden lämpeneminen voimistaa veden lämpötilakerrostuneisuutta, jolloin ravinteiden kierto vesikerrosten välillä heikkenee ja planktonlevien kasvu hidastuu. Tämä tutkimus ei kuitenkaan vielä vastaa kysymykseen, että mistä kaikesta kasviplanktonin väheneminen loppujen lopuksi johtuu.

Leväkukintaa Atlantin valtameressä Islannin länsipuolella. Merten kasviplankton on maailmanlaajuisen ekosysteemin, hiilinielun ja valtamerten ravintoketjujen kriittisen tärkeä osa. Nämä pikkuruiset kasvit tuottavat noin puolet maapallolla syntyvästä kasvibiomassasta. Planktonlevien yhteyttäessä muodostuu samalla noin puolet ilmakehän hapesta. Satojen miljoonien ihmisten ravitsemus on riippuvainen planktonia syövistä merikaloista. (Kuva: NASA/GSFC/Jeff Schmaltz/MODIS Land Rapid Response Team / Creative Commons)

Planktontutkimus julkaistiin Nature-lehdessä. Siitä kirjoittivat maailmalla muun muassa Nature News, BBC News, ScienceNOW ja Climate Progress; Suomessa siitä uutisoi Yle.

Kesäkuun lopulla jäimme odottelemaan, kuinka tämä ennätyskuumaksi uumoiltu vuosi etenee.

Arktinen merijää jatkoi rivakkaa sulamistaan kesäkuussa. Heinäkuun alkupuolella ilmavirtaukset muuttuivat tavalla, joka sai sulamisen hidastumaan jonkin verran. Jään pinta-ala oli heinäkuun puolivälissä kuitenkin vain 8,37 miljoonaa neliökilometriä, mikä on 1,62 miljoonaa neliökilometriä vähemmän kuin kyseisen ajankohdan keskiarvo vuosina 1979–2000. Myös Real Climate analysoi jäätilannetta.

NASA:n mukaan kesäkuusta tuli sitten globaalisti mittaushistorian neljänneksi lämpimin kesäkuu (katso myös WWF Climate Blog), ja NOAA:n mukaan kaikkein lämpimin. Myös vuoden koko ensimmäinen puolisko oli mittaushistorian lämpimin tammi–kesäkuu.

Kuriositeettina mainittakoon myös, että NOAA:n mukaan helmikuu 1985 on toistaiseksi viimeinen kuukausi, joka oli globaalisti pitkän aikavälin keskiarvoaan viileämpi.

Yhdysvaltain NOAA julkaisi viime viikolla myös vuosittaisen State of the Climate -yhteenvetoraporttinsa maailman ilmaston tilasta (katso myös Met Office). Kaikki raportissa analysoidut ilmastoindikaattorit viittaavat samaan: maapallon ilmasto on lämmennyt viime vuosikymmeninä! Jos tämä kuulostaa jo moneen kertaan kuullulta, niin juuri sitähän se on…

Ilman lämpötila maanpinnan tuntumassa ja merenpinnan tuntumassa ja yleisemmin troposfäärissä, sekä ilmankosteus (ominaiskosteus), valtamerten pintalämpötila, valtameriin sitoutunut lämpö (0-700 metrin syvyydessä) ja merenpinnan korkeus ovat kaikki nousseet, kuten voisi odottaakin tapahtuvan ilmaston lämmetessä.

Pohjoisen pallonpuoliskon lumipeitteen pinta-ala (maalis-huhtikuussa), arktisen merijään pinta-ala (syyskuussa) ja jäätiköiden massatase ovat kaikki menneet alaspäin, eli aivan kuten ilmaston lämmetessä oletetaan käyvän.

NOAA:n raportti on saanut kohtalaisesti mediahuomiota osakseen. Sitä käsittelivät esimerkiksi Reuters, Science Insider, WWF Climate Blog, The Guardian, The New York Times, ABC ja DeSmog Blog, sekä suomalaiset Yle ja CO2-raportti.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *


2 × kuusi =

Voit käyttää näitä HTML-tageja ja attribuutteja: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <s> <strike> <strong>