Metaanin palautekytkentä ja Pine Islandin epävakaus

Teksti Maria Haanpää

Ilmastouutisia 12.1.-18.1.

Maapallon kosteikkojen metaanipäästöt ovat kasvaneet 2000-luvulla huomattavasti. Aikavälillä 2003-2007 nämä päästöt kasvoivat peräti seitsemän prosenttia. Kosteikot – kuten esimerkiksi riisipellot ja erityyppiset suot – ovat yksi suurimpia ilmakehän metaanin lähteitä. Yli puolet tästä metaanista (52-58 prosenttia) vapautuu ilmakehään trooppisen vyöhykkeen kosteikoista, ja vain kaksi prosenttia arktisen vyöhykkeen kosteikoista.

Nyt julkaistun tutkimuksen mukaan pohjaveden pinnankorkeus on tropiikissa tärkein päästönopeuteen vaikuttava tekijä, mutta lähempänä napa-alueita maan pintalämpötilan vaikutus onkin suurin. Kun lämpötila suurilla leveysasteilla nousee, metaania vapautuu enemmän.

Tutkitulla ajanjaksolla 2003-2007 metaanipäästöt kasvoivat kaikkein nopeimmin arktisella vyöhykkeellä. Päästölisäys oli siellä runsaat kolmekymmentä prosenttia, eli rutkasti suurempi kuin edellä mainittu maailman kosteikkojen keskiarvo seitsemän prosenttia. ”On liian varhaista pitää tätä trendinä, mutta jos tämä meno jatkuu, sillä on vakavia seurauksia”, tutkimukseen osallistunut professori Paul Palmer arvioi Reutersin mukaan.

Vaikka arktisten kosteikkojen osuus maailman metaanipäästöistä onkin pieni, on siinä havaittu päästönopeuden muutos merkittävä. Onko nyt alkanut sellainen metaanin vapautuminen, jota emme kykene enää pysäyttämään? ”Tämä tutkimus ei osoita, että Arktis olisi ohittanut kriittisen kynnysarvon, mutta ihmisten pitäisi kyllä valpastua. Tutkimus osoittaa positiivisen palautekytkennän, jossa korkeammat lämpötilat lisäävät päästöjä ja kiihdyttävät lämpenemistä”, The Guardian siteeraa Palmeria.

Edinburghin yliopiston (ks. myös tiivistelmä) ja hollantilaisen avaruustutkimuslaitoksen SRON:in metaanitutkimus julkaistiin Science-lehdessä. Siitä uutisoivat Reutersin ja The Guardianin lisäksi BBC, Yleisradio (”Arktiset metaanipäästöt kasvoivat rajusti”) ja CO2-raportti (”Arktisen alueen metaanipäästöt ennätyslukemissa”).

Pine Islandin jäätikkö Etelämantereella on saattanut ylittää sulamisensa kriittisen kynnyksen. Tutkijat Richard Katz Oxfordin yliopistosta ja Grae Worster Cambridgen yliopistosta ovat mallintaneet jäätiköiden käyttäytymistä ja saaneet tuloksia, joiden mukaan Pine Islandin jäätikön pohjautumislinja on ehkä voinut jo muuttua epävakaaksi vetäytymisessään.

Pohjautumislinjalla (engl. grounding line) tarkoitetaan rajaa jäätikön merenpohjan varassa lepäävän osan ja vedessä kelluvan jäähyllyn välissä. Pine Islandin jäätikkö on Länsi-Antarktiksen suurin jäävirta. Sen massa vastaa noin kymmentä prosenttia koko Länsi-Antarktiksen jääkilvestä. Jos Pine Islandin jäätikkö sulaisi kokonaan, tämä nostaisi merenpintaa puolisen metriä.

Jäätikkötutkimus julkaistiin Proceedings of the Royal Society A -lehdessä, ja siitä kirjoittivat Climate Feedback, Nature Reports Climate Change, Mongabay.com ja New Scientist. New Scientistin mukaan Katz ja Worster pitävät suorastaan ”optimistisena” tätä malliaan, jonka mukaan Pine Islandin jäätikkö menettää massastaan viisikymmentä prosenttia seuraavan sadan vuoden aikana.

Suomessa tähän uutiseen tarttui CO2-raportti, joka teki sen niin hutiloiden, että suosittelemme faktoista kiinnostuneille lukijoille sen sijaan NASA:n viimeviikkoista, suurelle yleisölle suunnattua artikkelia Is Antarctica Melting?.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *


6 × = kaksitoista

Voit käyttää näitä HTML-tageja ja attribuutteja: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <s> <strike> <strong>