1.jpg

Albatrossin onnenhetki

Teksti Maria Haanpää

Ilmastouutisia 10.–16.1.

Euroopan linnut ja päiväperhoset ovat jääneet maantieteellisesti jälkeen ilmaston lämmetessä. Yhä pohjoisempana on yhä lämpimämpää, mutta näiden eläinten levinneisyysalueet eivät ole siirtyneet pohjoisen suuntaan yhtä vauhdikkaasti. Tällainen yleiskuva saatiin tutkimuksesta, joka julkaistiin viikko sitten.

Tutkimuksessa tarkasteltiin 9 490 lintuyhteisön ja 2 130 perhosyhteisön muutoksia Euroopassa vuosina 1990–2008. Lintuhavainnot oli kerätty Ruotsista, Britanniasta, Ranskasta, Alankomaista, Tšekin tasavallasta ja Espanjasta. Perhoshavainnot puolestaan olivat peräisin Suomesta, Britanniasta, Alankomaista ja Espanjasta. Sääasema nostaa hattua sille suurelle luontoharrastajien joukolle, jonka keräämiä havaintoja (ks. kartat) tässä hyödynnettiin!

Analysoitujen havaintojen perusteella sekä lintujen että perhosten elämässä on tapahtunut nopeita muutoksia kahden vuosikymmenen kuluessa. Lintulajien levinneisyysalueet ovat siirtyneet keskimäärin 37 kilometriä ja perhoslajien 114 kilometriä pohjoisemmaksi.

Lintujen ja perhosten lisääntymiskauden aikainen ilmaston lämpeneminen on kuitenkin ollut vielä paljon nopeampaa. Lämpötilojen esiintymisalueet ovat siirtyneet keskimäärin 249 kilometriä pohjoisemmaksi. Linnut ovat jääneet lämpötilojen siirtymisestä jälkeen 212 kilometriä ja perhoset 135 kilometriä, eli niille on kertynyt niin sanottua ilmastovelkaa.

Ei tiedetä, mitä kaikkia ekologisia seurauksia lintujen ja perhosten levinneisyysmuutosten eritahtisuudella on pidemmällä aikavälillä. Ongelmia voi olla tiedossa esimerkiksi siellä, missä perhostoukkia ei olekaan sopivasti tarjolla juuri silloin, kun linnut tarvitsisivat niitä ravinnokseen.

Lintu- ja perhostutkimus julkaistiin Nature Climate Change -lehdessä. Siitä kirjoittivat ABC, Yle Uutiset ja tutkimukseen osallistunut Suomen ympäristökeskus.

Jättiläisalbatrossi (Diomedea exulans) on maailman suurin merilintu. Sen siipien kärkiväli voi olla jopa kolme ja puoli metriä. (Kuva © Paul Tixier/CNRS/UFZ)

Jättiläisalbatrossi on vaarantuneeksi luokiteltu lintulaji, jota on koko maailmassa jäljellä noin 8 000 pesivää paria. Se pesii eteläisen pallonpuoliskon valtameren saarilla, esimerkiksi Crozetsaarilla, jotka sijaitsevat suunnilleen Madagaskarin ja Etelämantereen puolivälissä.

Tärkein yksittäinen jättiläisalbatrossia uhkaava tekijä on merialueilla harjoitettu pitkäsiimakalastus. Lintuja menehtyy takerruttuaan tonnikaloille tarkoitettuihin syötteihin. Crozetsaarilla tämä on koskettanut erityisesti albatrossinaaraita, jotka ovat suosineet samoja subtrooppisia kalavesiä kuin ihmisetkin. Jättiläisalbatrossikoiraat ovat onnekseen liikkuneet enemmän turvallisemmilla, eteläisemmillä merialueilla.

Viime aikoina Crozetsaarten jättiläisalbatrossit ovat kuitenkin hyötyneet Eteläisen jäämeren tuuliolosuhteiden muutoksesta. Eteläisen pallonpuoliskon länsituulet ovat voimistuneet ja siirtyneet lähemmäksi etelänapaa. Viimeisen kahden vuosikymmenen aikana Crozetsaarten jättiläisalbatrossit – myös naaraat ¬ ovat seuranneet muuttuneita tuulia siten, että lintujen ravinnonhankinta-alue on sekin nyt entistä etelämpänä.

Pesimäaikaiset ravinnonhakumatkat suuntautuvat siis vähemmän vaarallisille vesille kuin ennen. Myös matkojen kesto on lyhentynyt, kun tuulet ovat olleet albatrossien kannalta suotuisampia. Vuonna 1970 yhden matkan kesto oli keskimäärin 12,4 vuorokautta, mutta vuonna 2008 enää vain 9,7 vuorokautta. Ravinnonhaussa vuorottelevat jättiläisalbatrossivanhemmat tekevät näitä matkojaan tuhansien kilometrien päähän pesältä. Se on huikean paljon, mutta toisaalta albatrossin lento on hyvin energiatehokasta – sopivan voimakkaassa tuulessa lintu lentää pääasiallisesti liitelemällä.

Samalla kun albatrossit alkoivat suoriutua ravinnonhakumatkoistaan lyhyemmässä ajassa, niiden pesiminen alkoi onnistua paremmin. Yhä harvempi muna tai poikanen päätyy hylätyksi. Lisäksi jo muutenkin muhkean kymmenkiloiset emolinnut ovat nykyisin noin kilon verran pulskempia kuin kaksikymmentä vuotta sitten.

Crozetsaarten jättiläisalbatrossien elämä voi valitettavasti hankaloitua uudestaan, jos tuuliolot jatkavat muuttumistaan ilmastoskenaarioiden mukaisesti. Eteläisen pallonpuoliskon länsituulet saattavat siirtyä vuoteen 2080 mennessä vieläkin lähemmäs etelänapaa. Albatrosseille sopivimmat tuulet voivat silloin puhaltaa epäkäytännöllisen kaukana pesimäsaarilta.

Crozetsaarilla pesivä jättiläisalbatrossi saa tutkijoilta seurantalaitteen kannettavakseen. (Kuva © David Gremillet/CNRS/UFZ)

Albatrossitutkimus julkaistiin Science-lehdessä. Siitä uutisoivat yksityiskohtia täydentäen ScienceNOW, ABC ja New Scientist.

Vuoden 2011 globaalit sääkatsaukset eivät ole tätä kirjoitettaessa vielä ilmestyneet. Niitä odotellessa on tarjolla runsaasti muita viime vuotta koskevia sää-, luonto- ja ympäristöaiheisia yhteenvetoja:

Ennätyslämpötilat maailmassa (Dr. Jeff Masters’ WunderBlog), vuoden kalleimmat sääkatastrofit (Dr. Jeff Masters’ WunderBlog), ympäristöterveys (Environmental Health News), maailman ympäristöasiat (The Guardian), maailman ympäristöasiat (Mongabay), trooppiset sademetsät (Mongabay), Aasian-Tyynenmeren alueen ympäristöasiat (China Daily), sää Australiassa (Australian Government BoM), säätapahtumat Kanadassa (CBC), sään pahimmat ääri-ilmiöt Yhdysvalloissa (C2ES), sääennätyksiä Yhdysvalloissa (Dr. Jeff Masters’ WunderBlog), tornadot Yhdysvalloissa (Dr. Jeff Masters’ WunderBlog), sää Irlannissa (Met Éireann), sää ja luonto Britanniassa (The Guardian), sää Britanniassa (Met Office), hydrologinen vuosi Britanniassa (CEH), sää Saksassa (Deutscher Wetterdienst), sää Ruotsissa (SMHI), vuoden keskilämpötila Ruotsissa ja linkkejä muihin maihin (SMHI), asiaa uutiskirjoittelusta (The Observatory), ”The 2011 Climate B.S. of the Year Awards” (Climate Progress) ja ympäristöuutiskuvia (The Guardian).

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *


kuusi − 4 =

Voit käyttää näitä HTML-tageja ja attribuutteja: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <s> <strike> <strong>